01.08.2007

Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n kommentti orkesterilain luonnokseen

Suomen Sinfoniaorkesterit ry: jätti 7.6.2007  alla olevan kirjallisen kommentin Opetusministeriölle  virkamiestyönä laadittuun lakiluonnokseen. Yhdistys tulee jatkamaan lakimuutoksen käsittelyn seuraamista, ja haluaa edelleen painottaa kommentissa esiintuotujen asioiden huomioimista lopullisessa lakiesityksessä.

Opetusministeriö

ASIA: Kuulemistilaisuus Teatteri- ja orkesterilain uudistamisesta

Dnro 24/010/2006

Opetusministeriö on virkamiestyönä valmistellut teatteri- ja orkesterilain uudistamista ja järjestää kuulemistilaisuuden aiheesta. Koska Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n edustajalla ei ole ollut mahdollisuutta osallistua asian valmistelutyöhön, haluamme jättää asiasta myös kirjallisen kommentin.

16.5.2007 päivätyssä luonnoksessa laiksi teatteri- ja orkesterilain muuttamiseksi on paljon hyvää ja oikean suuntaista. Perusteluosassa ja nykytilan arviointiosiossa käydään läpi keskeisiä seikkoja ja kirjoitetaan näkyviin useita sellaisia asioita, jotka ovat olleet jo käytäntönä nykyistä lakia sovellettaessa. Muun muassa konsertti- ja esitystoiminnan ammattimaisuus- ja vakinaisuus ovat sellaisia myös järjestömme tärkeinä pitämiä valtionosuuden edellytyksiä. Järjestömme suuri huolenaihe on kuitenkin se, tuleeko nyt uudistettavan lain ja jo voimassa olevan rahoituslain myötä tilanne muuttumaan sellaiseksi, että valtionosuuksien jälkeenjääneisyys niin henkilötyövuosien määrän, kuin hinnankin suhteen saataisiin vihdoin myös budjettiratkaisuilla korjatuksi. Muutoin tämän lakimuutoksen merkitys jää kevyeksi.

Perusteluosan nykytilan arviointiosassa kohdan 1.1. lopussa sanotaan maassamme olevan valtionosuutta saavien teattereiden ja orkestereiden lisäksi kymmeniä ammattimaisesti hoidettuja teattereita ja orkestereita. Tämä ei pidä orkestereiden osalta paikkaansa, jos katsomme ammattimaisuuden edellytyksenä olevan vähintään yhden päätoimisen henkilön ja säännöllisen ammattimaisen konserttitoiminnan. Samassa kohdassa on maininta uusien teattereiden ja orkestereiden hyväksymisestä lain piiriin. Orkestereiden osalta ei merkittäviä paineita uusien valtionosuudensaajiksi ole. Harrastustoiminta on laajaa, mutta tätä toimintaa on syytä rahoittaa harkinnanvaraisilla avustuksilla, samoin kuin ryhmiä ja yhtyeitä, jotka esiintyvät pääsääntöisesti alle 10 hengen kokoonpanoissa, eivät määritelmällisesti orkestereina. Pidämme tärkeänä, että nykyisten lain piirissä olevien orkestereiden suuret henkilötyövuosivajaukset korjataan ennen kuin mahdollisia uusia ammattimaistuneita orkestereita otetaan lain piiriin. Harkinnanvaraisten avustusten jaksotusta voitaisiin pidentää esimerkiksi kolmeen vuoteen, jotta yhtyeillä olisi toiminnalleen riittävä tuki suunnitelmalliseen toimintaan.

Nykytilan arvioinnin yhteydessä kohtien 1.1. lopussa ja 1.2. puhutaan rahoituslain pyrkimyksestä korjata yksikköhinnan jälkeenjääneisyyttä, mikä on hyvä asia. Toisaalta puhutaan henkilötyövuosien vajeesta, mikä on tuskallinen tosiasia. Mutta vaje johtuu orkestereiden henkilöstöresurssien täydentymisestä ja toiminnan tehostumisesta, ei uusien valtionosuuksien hakijoista, kuten kirjoitusasun hieman epälooginen muoto antaa ymmärtää. Orkestereille suunnatun valtionosuuden piirin on otettu vuoden 1996 jälkeen kaksi orkesteria ja yksi neljän hengen yhtye.

Esityksen perusteluosassa kohdassa 2 korostetaan hyvin taiteen itseisarvoisuutta, ja se tuo esiin laissa tarkoitetun toiminnan taiteellisten lähtökohtien ensisijaisuuden. Haluamme orkesteritoiminnan osalta konkretisoida asiaa samoin, kuin teatterialan yhteydessä tehdään mainitsemalla teatterin merkityksestä puhutun kielen kehityksen edistäjänä. Tässä yhteydessä voisi mainita orkestereiden osalta sen, että sinfonia- ja kamariorkesteri on ainoa väline länsimaisen klassisen musiikkiperinnön vaalimisessa, esittävän ja luovan suomalaisen säveltaiteen edellytys. Musiikki on aidosti kansainvälinen kieli ja vientituote, jolla voi tavoittaa globaalit yleisöt.

Kun perusteluosa viittaa lakiehdotuksen 1. luvun 1. §:ään ”Tavoitteet ja valtionosuus” ehdotamme, että pykälässä ilmaistaan vielä voimakkaammin taiteen sisällöllinen merkitys. Nyt siinä painottuu erityisesti alueellisuus. Alueellisuus, taiteen saatavuus ja saavutettavuus ovat erittäin tärkeitä asioita ja olennainen, kehittyvä osa toimintaa, mutta ensin pitää olla sisältö, mitä jakaa alueellisesti. Pykälä voisi kuulua näin: Teatteri- ja orkesteritoiminnan tavoitteena on kehittää näitä aloja taiteellisista lähtökohdista käsin ja edistää teatteri- ja orkesteritoiminnan alueellista saatavuutta sekä niiden saavutettavuutta eri väestöryhmille.

Pykälän perusteluissa puhutaan useampaan otteeseen laadusta ja sen kehittämisestä. Taiteellisen laadun määritteleminen on problemaattista yksinkertaisin kriteerein ja esimerkiksi taiteellisen moniarvoisuuden määrittely on haastavaa. Tässä yhteydessä haluamme korostaa taiteen autonomisuuden merkitystä.

Kun laissa korostetaan alueellisuutta, on budjetteja laadittaessa noudatettava lain henkeä ja luotava myös taloudelliset edellytykset alueellisen toiminnan hoitamiseen. Esimerkiksi kotimaista orkestereiden kiertuetoimintaa ei ole nykyisin resursoitu.

Kun perusteluosa viittaa 1. luvun 2. §:n 3. momentin kohtaan taiteellisen työntekijän alan koulutuksen tai riittävän alan tuntemuksen ja työkokemuksen omaavasta henkilöstä, on mielestämme korostettava, että taiteellisen työn osaamisen arvioinnin suorittaa taidelaitos ja taideyhteisö, ja muodollisia pätevyysvaatimuksia esimerkiksi muusikolle tai kapellimestarille, jotka voivat toimia myös orkesterin taiteellisena johtajana, ei voida kategorisesti määritellä. Erityisesti kansainvälistyvässä maailmassa on selvää, että taiteilijoiden koulutustaustat voivat poiketa paljon, jolloin koesoitto ja muut taiteelliset ansiot ovat ratkaisevia. Käytännössä nykytilanne on sellainen, että erittäin suurella osalla alan toimijoista on alan korkein koulutus, mutta lakiin ja sen tulkintaan ei saa jäädä kohtaa, mikä muodollisesti voisi estää parhaimman mahdollisen taiteellisen henkilöstön valinnan.

Saman momentin neljännessä kohdassa puhutaan toiminnan taloudellisista edellytyksistä. Tästä syntyy kysymys kuka määrittelee ja mikä määrittää toiminnan riittävät taloudelliset edellytykset?

Lakiluonnoksen problemaattisin kohta on 2 §:n 6 momentin loppuosa, jossa puhutaan orkesteritoiminnan palvelujen hankkimisesta muilta toimijoilta. Maininta on epäselvä ja vaatii tarkennusta tai poistamista. Onhan nykyinenkin orkestereiden välinen yhteistyö normaalia tarpeesta ja tahdosta syntyvää toimintaa, eikä se edellytä erillistä lain määräystä.

Helsingissä 7.6.2007

Suomen Sinfoniaorkesterit ry

Aila Sauramo