04.02.2009

Suomalaisia klassisen musiikin tekijöitä arvostetaan Lontoon musiikkipiireissä

The Guardianissa ilmestyi 2. tammikuuta Andrew Clementsin levyarvostelu Sakari Oramon ja Suomen Radion Sinfoniaorkesterin tulkinnasta säveltäjä Joonas Kokkosen Ensimmäisestä ja Toisesta sinfoniasta sekä kappaleesta Opus Sonorum. Kokkonen sävelsi molemmat sinfoniansa 1960-luvun alkupuolella vain kolme vuotta Jean Sibeliuksen kuoleman jälkeen, mutta Clementsin mukaan Kokkonen eroaa Sibeliuksesta tyylillisesti niin paljon, ettei säveltäjiä voi mitenkään mielekkäästi verrata toisiinsa. Kokkosen sävellysten rakenne on uusklassisen korutonta, mutta 12-säkeisen sävelrivin käyttö saa musiikin kuulostamaan välillä jopa soinnittomalta.

Molemmat sinfoniat ovat saaneet musiikkipiireissä osakseen kiivaita argumentteja sekä puolesta että vastaan, mutta Kokkonen on Clementsin mukaan kiistämättä yksi merkittävimmistä säveltäjistä, joita Suomesta on tullut toisen maailmansodan jälkeen. Clementsin mukaan Opus Sonorumissa on jo kuultavissa ilmaisultaan rikkaampaa, uusromanttista tyyliä, joka leimasi Kokkosen myöhempiä töitä. Kapellimestari Sakari Oramon johtaminen on Clementsin mielestä täsmällistä. Levy on saanut kolme tähteä viidestä.

Levyarvostelu Magnus Lindbergin sävellyksistä Sculpture, Concerto for Orchestra ja Campana in Aria ilmestyi Music OMH:n verkkosivuilla 23. tammikuuta. Levyllä kapellimestarina toimii Sakari Oramo. Kriitikko Ben Hogwood totesi Lindbergin tähden vain jatkavan nousuaan hänen täyttäessään 50 vuotta tänä vuonna. ”Sculpture on mahtipontinen kappale, minkä osoittaa jo alun trumpettifanfaari. Samaan aikaan se onnistuu kuitenkin myös olemaan yllättävän syvällinen”, Hogwood kirjoitti. Sakari Oramo on hänen mukaansa täysin vireessä koko kappaleen ajan ja tuloksena on hieno ja tarkka esitys.

Concerto for Orchestra pyrkii olemaan, jos mahdollista, vieläkin mahtipontisempi kuin Sculpture. Kappale kerää vauhtia koko kestonsa ajan, mutta ei kuitenkaan ole Hogwoodin mielestä aivan yhtä vaikuttava kuin Sculpture. ”Oramo rakentaa kappaleen loppuun mahtavan loppukirin, mutta Lindbergin uskollisille kuuntelijoille kyseinen kappale tuskin tarjoaa mitään uutta.” Erityismaininnan on saanut käyrätorven soittaja Esa Tapani, jonka esitystä Hogwood kehuu moitteettomaksi. Levy on saanut neljä tähteä viidestä.

Lontoon sinfoniaorkesterin konsertti Straussin ja Mahlerin tuotannosta arvosteltiin The Guardian -lehdessä 28. tammikuuta. Konsertin kapellimestarina toimi Leif Segerstram. Kriitikko Erica Jeal totesi konsertin ohjelman koostuneen jokseenkin masentavasta tuotannosta: ”Mahlerin kymmenes sinfonia ja Straussin Death and Transfiguration ovat kappaleita, jotka saavat minut sellaiselle tuulelle, että tekee mieli mennä istumaan pimeään kotiin yksin ja juomaan viskiä.” Jealin mukaan Segestramin ”joulupukkimainen” olemus sopi täydellisesti konserttiin: ”Hänen smokkinsa roikkui juuri sopivasti, ja kädet viuhtoivat ilmaa innokkaasti hoitamattoman hiuskuontalon yllä.” Nuo kädet kuitenkin saivat orkesterista esille yllättävän monenlaisia äänivivahteita, vaikka Segerstram ei Jealin mukaan kappaleita täysin tarkasti tulkinnutkaan. Konsertti on saanut kolme tähteä viidestä.