24.10.2016

Sinfonia Lahden ja BIS-levy-yhtiön menestyksekäs yhteistyö jo 30 vuoden mittainen

Juhlinnan yhteydessä julkistetaan kaksi kotimaista fagottikonserttoa sisältävä levytys

Syksyllä 2016 tulee täyteen 30 vuotta siitä, kun Sinfonia Lahti ja ruotsalainen levy-yhtiö BIS aloittivat yhteistyönsä. Yhteistyön alkumetrit eivät olleet kaikkein helpoimmat, mutta sittemmin se on osoittautunut suureksi menestykseksi sisältäen kaikki kokoelmalevyt mukaan lukien noin sata levyä, joita on maailmanlaajuisesti myyty reilusti toista miljoonaa kappaletta sekä lukuisia kansainvälisiä levypalkintoja. Yksi merkittävä virstanpylväs oli Sibeliuksen viulukonserton alkuperäisen ja lopullisen version levytyksestä (Vänskä / Kavakos / Sinfonia Lahti) vuonna 1991 saatu Gramophone-palkinto. Tämä oli muiden tunnustusten kanssa vaikuttamassa myös orkesterin tunnettuuteen ulkomailla ja kansainvälisten kiertueiden alkamiseen, joten BIS:n kanssa tehdyllä yhteistyöllä on ollut hyvin merkittävät vaikutukset orkesterin historiaan.

30-vuotisjuhlinnan yhteydessä julkistetaan Super Audio -levy (BIS-2206 SACD), joka sisältää Sebastian Fagerlundin ja jo levytysyhteistyön alkumetreiltä asti mukana olleen Kalevi Ahon fagottikonsertot. Solistina levyllä esiintyy hollantilainen fagotisti Bram van Sambeek, ja Sinfonia Lahtea johtavat sen edellinen ja nykyinen kapellimestari, Okko Kamu (Fagerlund) ja Dima Slobodeniouk (Aho). Fagerlundin Mana-konsertto on ehdolla Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinnon saajaksi, ja palkinnon saaja julkistetaan 1. marraskuuta 2016. Konserttojen lisäksi levyllä kuullaan sooloteos fagotille kummaltakin säveltäjältä.

Sinfonia Lahti ja BIS – alkuvaikeuksista suureen menestykseen

”Vuonna 1986 täysin tuntematon maalaisorkesteri kutsui BIS:n levyttämään Crusellin kolme klarinettikonserttoa maineikkaan Karl Leisterin kanssa, ja otimme kutsun vastaan. Tämän kaiken johti nuori Osmo Vänskä, ja siitä tuli melkoisen raastava kokemus meille ja epäilemättä myös orkesterille”, muistelee BIS-levy-yhtiön perustaja ja johtaja Robert von Bahr, joka on tunnettu tinkimättömästä pyrkimyksestään huippulaatuun. Orkesterin muusikot joutuivat heille aivan uusien vaatimusten eteen, ja tarvittavan laadun saavuttamiseksi tarvittiin Lahden Ristinkirkossa tehdyssä levytyksessä lukematon määrä uusintaottoja. Vaikka levystä tulikin lopulta varsin hyvä, von Bahr kertoo olleensa pettynyt kyseiseen kokemukseen ja muistelee kertoneensa orkesterille, että se ei ollut kypsä levytystoimintaan, ja että kyseinen levytys jäisi kertaluontoiseksi hankkeeksi.

Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Sinfonia Lahti onnistui houkuttelemaan von Bahrin tuottamaan levyn tuolloin tuntemattoman Kalevi Ahon musiikista. Von Bahr ei uskonut orkesterin muuttuneen, mutta yllättyi: ”He olivat viimeiseen asti valmistautuneita ja tunsivat verrattain haastavan musiikin perinpohjin. Olin äärimmäisen vaikuttunut, ja siten alkoi nyt jo 30 vuotta kestänyt yhteistyö – pidempään siis kuin useimmat avioliitot.”

Robert von Bahr ihastelee myös orkesterin kulloisenkin hallinnon innovatiivisuutta ja nostaa erityisasemaan Sibeliuksen ja Ahon musiikin parissa tehdyt levytykset. Aivan erityisesti hän muistelee Ristinkirkossa tehtyä levytystä Joonas Kokkosen musiikista: ”Kun levytyssessiot olivat ohitse, olin hyvin onneton, koska liikenteen melu oli pilannut toistuvasti yhden hyvin pitkän ja hiljaisen jakson levyttämisen. Orkesteri kuuli äänestäni pettymyksen ja päätti koko vahvuudessaan pysyä kirkossa – kello oli noin yhdeksän illalla, ja takana oli hyvin pitkä päivä – levyttääkseen uudelleen kyseisen kohdan kunnes se oli ’puhdas’, ja kaikki tämä ilman mitään lisäkorvausta. Tällaisia asioita ei yksinkertaisesti tapahdu, mutta Lahdessa tapahtui. Tämä on osoitus omistautuneisuudesta ja tahdosta yhdistettynä vastuuseen lopputuloksesta.” Von Bahrin mukaan tuloksena on ollut – ja työ jatkuu – yksi levytyshistorian suurista kumppanuuksista. Hän myös toteaa Sinfonia Lahden todistaneen sitoutuneiden kapellimestariensa kanssa, että taidolla, kiinnostuksella, kovalla työllä ja valtavalla halulla jopa ”maalaisorkesterista” voi tulla aivan maailman huipulle yltävä levytyskokoonpano.

Tuoreella levyllä kuullaan kaksi lähestymistä konserttotyyliin

Sinfonia Lahden kunniasäveltäjä Kalevi Aho (s. 1949) ja hänen nuorempi kollegansa ja maanmiehensä Sebastian Fagerlund (s. 1972) ovat kummatkin saaneet kansainvälistä tunnustusta suurien orkesterimassojen mestarillisesta käsittelystä. Tämän he ovat osoittaneet paitsi puhtaasti orkestraalisissa kuin myös concertante-teoksissaan – Aho on tähän mennessä kirjoittanut 26 konserttoa (näistä suurin osa kuuluu hänen monumentaaliseen hankkeeseensa kirjoittaa konsertto kaikille pääorkesterisoittimille), ja Fagerlundin viulu- ja klarinettikonsertot on julkaistu menestyksekkäästi BIS-levymerkillä.

Nyt julkaistulla levyllä nämä kaksi säveltäjää esiintyvät rinta rinnan fagottikonsertoillaan, jotka tietyllä tavalla esittelevät eri lähestymistapoja konserttogenreen. Jos romanttinen konserttotyyli oli asettaa solisti ja orkesteri taistelemaan keskenään, Fagerlund antaa Mana-konsertossaan (2014) sen sijaan fagotille hengellisen johtajan roolin manaten orkesterista uusia sointimaailmoja. (Säveltäjän äidinkielellä ruotsiksi verbi ”mana” tarkoittaa apuun kutsumista; suomeksi sana käsitetään enemmän pahojen henkien pois manaamisena.) Kalevi Aho on puolestaan pyrkinyt rikastuttaa ja laajentaa soolosoittimen äänellisiä ja tulkinnallisia mahdollisuuksia orkestraationsa käytön kautta, ja hän on kuvaillut konserttoaan ”luonteeltaan melko sinfoniseksi”. Kummassakin teoksessa orkesterina toimii Sinfonia Lahti, ja kapellimestareina toimivat orkesterin edellinen ylikapellimestari Okko Kamu (Fagerlund) ja nykyinen Dima Slobodeniouk (Aho). Solistina esiintyy Bram van Sambeek, joka on kaikkien aikojen ensimmäinen arvovaltaisen Hollannin musiikkipalkinnon saanut fagotisti, ja muusikko, jolle Fagerlund sävelsi Mana-konserton Borletti Buitoni -säätiön myöntämän rahoituksen turvin. Levyllä kuullaan myös Fagerlundin konserttoa säveltäessään tekemä soolokappale Woodlands ja Ahon dramaattinen sooloteos Solo V.