28.11.2013

Oopperatalo täyttää 20 vuotta

Kahden vuosikymmenen aikana kävijöitä lähes 6 miljoonaa

”Taiteen palo ei saa koskaan sammua tästä talosta. Se on täytettävä ilolla, kauneudella, elämyksillä. Sen on kerrottava päivä toisensa jälkeen, vuodesta vuoteen ihmisen luovuudesta, luovan taiteen ikuisesta, kulttuurieroja yhdistävästä voimasta. Sen on kerrottava suomalaisen kulttuurin saavutuksista, vietävä viestiä maailmalle kansasta, jolla on elävä henki. Maasta, jolla on tulevaisuus, koska se on maa, jolla on kulttuuri.” – Pääjohtaja Walton Grönroos uuden oopperatalon avajaisissa 30.11.1993

Suomen Kansallisoopperan ja Kansallisbaletin kotipaikka, Töölönlahdella sijaitseva oopperatalo täyttää marraskuun lopussa 20 vuotta. Oopperatalo vihittiin käyttöön 30.11.1993, ja avajaisviikolla nähtiin peräti kolme ensi-iltaa, Aulis Sallisen Kullervo, Georges Bizet’n Carmen sekä JoutsenlampiVladimir Bourmeisterin koreografiana.

20 vuoden aikana Kansallisoopperassa on nähty noin 7400 maksullista ja maksutonta esitystä. Suomalaiset ovat ottaneet oopperatalon omakseen, sillä kaikkiaan Kansallisoopperan esityksissä ja muissa tilaisuuksissa on tänä aikana ollut yli 5,7 miljoonaa kävijää ja esitysten täyttöaste on ollut keskimäärin 84 %.

Uuden oopperatalon synty oli monivaiheinen prosessi. Suomen itsenäistyttyä venäläisenä vierailuteatterina toiminut Aleksanterin teatteri luovutettiin Suomalaisen oopperan käyttöön vuonna 1918, mutta se todettiin saman tien liian ahtaaksi oopperan ja baletin esittämiseen. Oikeasta oopperatalosta alettiin oitis haaveilla, ja matkan varrella paikaksi kaavailtiin mm. nykyisen Eduskuntatalon, Metsätalon ja Kansaneläkelaitoksen talon tontteja. Vuonna 1950 perustettiin rakennusrahasto, joka järjesti suuren kansalaiskeräyksen, ja 1971 perustetun oopperatalosäätiön johdossa Alfons Almi paneutui hankkeeseen väsymättömällä innolla parin vuosikymmenen ajan. Seurasi kotimainen suunnittelukilpailu, jonka voittivat vuonna 1977 arkkitehdit Eero Hyvämäki, Jukka Karhunen ja Risto Parkkinen. Helsingin kaupunki päätti vuokrata entisen sokeritehtaan tontin oopperataloa varten, ja monien vaiheiden jälkeen oopperatalon peruskivi muurattiin 1988.

Pian nousukausi vaihtui syvään lamaan, jonka aiheuttama rahanpuute viivästytti töitä. 75 vuoden mittaiseksi venynyt odotus päättyi, kun Suomen ensimmäinen – ja edelleen ainoa – oopperatalo avattiin 6 vuoden rakennustöiden jälkeen. Talossa on kahden näyttämön lisäksi harjoitustilat, työpajat kuten lavastamo ja puvustamo sekä tarvittavat toimistotilat, joten koko henkilökunta työskenteli vihdoin saman katon alla.

Muutos oli yleisölle merkittävä, sillä 500-paikkaisen Aleksanterin teatterin sijaan nyt oli joka ilta tilaa 1365 katsojalle. Esitysten taso myös kohosi, kun balettiseurue ja orkesteri kasvoivat täysimittaisiksi, esiintyjät pääsivät auttamattoman pieneltä näyttämöltä ja orkesterimontusta asianmukaisiin tiloihin ja täysimittainen näyttämö ja nykyaikainen näyttämötekniikka tarjosivat uusia mahdollisuuksia. Näin Kansallisooppera nousi kansainvälisten toimijoiden joukkoon, mistä todisteena ryhdyttiin toteuttamaan ensimmäistä suomalaista WagnerinRingin kokonaisesitystä. Myös yhteistuotannot ulkomaisten ooppera- ja balettitalojen kanssa tulivat mahdollisiksi, mikä on tuonut suomalaisyleisön nähtäväksi monia kiinnostavia produktioita ja tunnettuja tekijöitä, joita ei muuten olisi Helsinkiin saatu houkuteltua.