18.10.2024 / Hannele Eklund

Näkökulmia näkemättömille

Kulttuuripalvelut ovat perinteisesti olleet kuntien ja kaupunkien säästökohteiden kärjessä. Lyhytnäköisiä ja yksinkertaisia ratkaisuja etsitään ympäristöstä, jonka laaja-alaisuutta ja potentiaalia ei haluta nähdä, vaikka se hyvin tiedetään.

Pääministeri Petteri Orpon hallitus on hallitusohjelmassaan päättänyt laatia kulttuuripoliittisen selonteon, jonka julkistamista tänä syksynä kovasti odotetaan. Kulttuuri- ja luovat alat ovat yksi Euroopan nopeimmin kasvavista teollisuudenaloista. Suomi on kuitenkin jäänyt kehityksessä tärkeistä verrokkimaista jälkeen.

Opetus- ja kulttuuriministeriö kertoo kotisivuillaan toivovansa, että selonteon myötä suhtautuminen kulttuurisektoriin muuttuisi. Lujasti luutuneiden näkökulmien nopeaa muutosta on liian optimistista odottaa. Mutta kenties selonteko kuitenkin antaa jotain ajattelemisen aihetta saksia heiluttaville päättäjille.

Elämme ajassa, jossa lastenlääkärit tapaavat yhä enemmän alle kouluikäisiä lapsia, joiden vahvin kieli on YouTubesta tai muualta verkosta opitut englanninkieliset hokemat ja fraasit. Tuntikausia yksikseen ruudun äärellä aikaa viettävät 3-5-vuotiaat lapset eivät opi puhumaan kotikieltään kunnolla, eikä kieli kehity ilman vuorovaikutusta toisen ihmisen kanssa.

Äskettäin on julkisuudessa keskusteltu myös teattereiden koululaisnäytöksissä yleistyneestä häiriköinnistä. Esityksiä on jouduttu keskeyttämään koululaisten rasistisen huutelun ja levottomuuden vuoksi. Monelle kahdeksasluokkalaisista lukiolaisiin jo parinkymmenen minuutin keskittyminen ja perustason käytöstavat ovat liikaa.

Aivotutkimus on osoittanut, että musiikin parissa toimiminen kehittää lapsen tarkkaavaisuustaitoja, tunne- ja kielellisiä taitoja. Musiikki aktivoi aivoja erityisesti lapsena, mutta vaikutus jatkuu koko ihmisiän. Musiikin ja muiden taideaineiden harrastaminen kehittää keskittymiskykyä, pitkäjänteisyyttä ja vuorovaikutustaitoja. Siis juuri niitä taitoja, joita tarvitaan vaikkapa yhden teatteriesityksen katsomiseen tai konsertin kuuntelemiseen. Tai ylimalkaan kuuntelevaan kommunikointiin toisen ihmisen kanssa – elämän perustaitoja.

Kasvua hakevat kaupungit havittelevat korkeakoulutettuja asukkaita. Heidän asuinpaikan valintaansa ja tyytyväisyyteensä vaikuttavat tutkitusti eniten asuinalueen ilmapiiri ja turvallisuus, viihtyisyys ja vireys sekä kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelut. Suomessa kaupunkien kasvukärjessä ovat lähinnä Helsinki, Tampere, Oulu ja etenkin Turku, joka parhaillaan näyttää ohittavan kaikki. Niille kaikille on yhteistä vireä kulttuurielämä, uutta konserttitaloa rakentava Turku kärjessä. Myös monella muulla kulttuuripalveluistaan huolehtineella kaupungilla elinvoimaindeksi on plussalla, vaikeista ajoista huolimatta.

Maan sisäisen muuttoliikkeen lisäksi kilpailua käydään tulevaisuudessa yhä enemmän myös kansainvälisistä osaajista, joille uuteen ympäristöön sopeutumisessa kulttuuritapahtumilla ja -tarjonnalla on olennainen merkitys. Samoista syistä kuin Suomessa jo asuvilla, mutta vielä vahvemmin: kulttuuri ylittää kielimuurit. Kulttuurilaitosten vanavedessä kulkevat myös taideaineiden harrastusmahdollisuudet kaiken ikäisille. Orkesterimuusikot ovat usein myös musiikkiopistoihin tervetulleita soitonopettajia.

Kulttuurilaitosten lakkauttamista säästösyistä on vaikea perustella, jos tavoitteena on lasten ja nuorten hyvinvointi, kunnan elinvoima tai peräti oman alueen keskukseksi pyrkiminen. Erityisesti, jos kaupungissa on valtionosuutta nauttiva orkesteri tai teatteri. Kaukokatseinen päättäjä pitää niistä kynsin hampain kiinni ja tarkistaa näkökulmansa kulttuuriin, viimeistään nyt.

Hannele Eklund