19.09.2016

Must On – Pianotaiteilija Olli Mustonen ensimmäisen kerran Saimaan Sinfoniettan kapellimestarina

Saimaa Sinfonietta konsertoi torstaina 22.9.2016 klo 19 Lappeenranta-salissa kapellimestari ja pianotaiteilija Olli Mustosen johdolla. Olli Mustonen johtaa nyt ensimmäistä kertaa Lappeenrannassa ja Saimaa Sinfoniettaa. Konsertin ohjelmassa kuullaan säveltäjän johdolla Mustosen viime tammikuussa kantaesitetty Triptyykki jousille. Solistinumeronaan Mustonen soittaa W.A. Mozartin pianokonserton nr. 21 C-duuri ja lopuksi Mustonen johtaa suosikkiklassikkona Ludwig van Beethovenin Sinfonian nro 7 lisänimeltään Pastoraali.

Olli Mustosen persoonassa toiminta pianistina, kapellimestarina ja säveltäjänä yhdistyy kokonaisvaltaiseksi muusikkoudeksi harvinaisella tavalla. Hän aloitti musiikkiopintonsa viisivuotiaana, tärkeimpinä opettajinaan Ralf Gothóni ja Eero Heinonen sekä vastikään edesmennyt säveltäjä Einojuhani Rautavaara. Sittemmin työ on vienyt hänet kaikille maailman keskeisille konserttilavoille niin omin soolokonsertein kuin yhdessä huippuorkestereiden kanssa.

Viime kausilla Mustonen on esiintynyt mm. Lontoon sinfoniaorkesterin ja Mariinski-teatterin orkesterin, New Yorkin Filharmonikkojen sekä Frankfurtin radion sinfoniaorkesterin solistina. Kapellimestarina hän on viime vuosina tehnyt yhteistyötä kotimaisten orkestereiden ohella mm. Jerusalemin sinfoniaorkesterin, Firenzen Orchestra della Toscanan, Genovan oopperaorkesterin, Kölnin WDR-sinfoniaorkesterin, Melbournen sinfoniaorkesterin, Moskovan Tshaikovski-sinfoniaorkesterin, Northern Sinfonian, Tokion NHK-sinfoniaorkesterin, Viron kansallisorkesterin ja Weimar Staatskapellen kanssa. Perustamansa Helsingin Festivaaliorkesterin kanssa hän on tehnyt kiertueita Keski-Euroopassa, Japanissa ja Kiinassa.

Mustosen omassa sävellystyössä keskeisellä sijalla ovat viime vuosina olleet orkesteriteokset. Toukokuussa 2014 kantaesityksensä sai Helsingin kaupunginorkesterin tilaama 2. sinfonia ”Johannes Angelos”.

Mustosen levytystuotanto on laaja ja sisältää useita palkittuja kokonaisuuksia, kuten esimerkiksi Edison- ja Gramophone-palkinnot saaneen Alkanin ja Shostakovitshin preludien levytyksen. Viime vuosien äänitteistä mainittakoon Beethovenin pianokonserttojen kokonaislevytys Tapiola Sinfoniettan kanssa, Respighin Concerto in modo misolidio RSO:n ja Sakari Oramon kanssa, sekä soololevytyksiä mm. Bachin, Tshaikovskin, Sibeliuksen, Skrjabinin, Rahmaninovin, Prokofjevin ja Shostakovitshin teoksista.Mustonen on palkittu Suomen kulttuuriministeriön Suomi-palkinnolla ja hänelle on myönnetty Suomen Leijonan ritarikunnan Pro Finlandia -mitali vuonna 2003.

Olli Mustonen kirjoittaa teoksestaan Triptyykki: Triptyykki on alun perin kirjoitettu kolmelle selloille a cappella. Se on omistettu Sam Steppelille, jonka koskettavan haastattelun satuin lukemaan ja olin hyvin liikuttunut, miten hän puhui edesmenneestä vaimostaan. Pyynnöstä teos on omistettu hänen vaimonsa muistolleen. Kolme osa ovat luonteeltaan hyvin erilaisia: ensimmäinen on nimeltään Misterioso (salaperäisesti), toinen Furioso (kiihkeästi) ja kolmas Ad Astra (Tähtiin). Kolmas osa alkaa melko dissonoivasti ja vakavalla passacaglialla, mutta lopussa kaikki nousee hurmioituneena ja kohottavana korkeuksiin. Tämän jousiorkesteriteoksen on tilannut Helsingin Juniorijouset Itä-Helsingin musiikkiopiston 50. vuotisjuhliin 2016.

W.A. Mozartin pianokonsertto nro 21 valmistui maaliskuun 9. päivänä ja se esitettiin heti kolme päivää myöhemmin tilauskonsertissa Wienissä. Isä Leopold Mozart kirjoitti konsertin perusteella tyttärelleen ylistyskirjeen teoksesta ja sen saamasta suuresta ihastuneesta vastaanotosta. Teos on d-mollikonserton nro 20 sisarteos, mutta karaktereiltaan valoisampi ja juhlallisempi. Ja tarina ”syvistä metsistä” kertoo, että diktaattori Josif Stalinilla oli kaksi lempipianokonserttoa, joita hän kuunteli lievittääkseen ahdistustaan yön tunteina: pianokonsertto 21 ja pianokonsertto 23 A-duuri.

Ludwig van Beethovenin 7. sinfonian ensiesitys tapahtui Hanaussa haavoittuneiden sotilaiden hyväksi järjestetyssä konsertissa Wienin vanhassa yliopistossa joulukuussa vuonna 1813. Ludvig Spohr kirjoitti ensi esityksestä: Beethovenin uudet sävellykset miellyttivät, varsinkin uusi A-duuri sinfonia, jonka ihmeellinen toinen osa vaadittiin da capo. Esitys oli hyvin mestarillinen huolimatta Beethovenin epävarmasta ja usein naurettavasta johtamistavasta. Näimme aivan selvästi, että kuuro mestari ei voinut enää kuulla musiikkiaan pianokohdissa. Se pisti erikoisesti silmään ensimmäisen Allegron toisen jakson eräässä kohdassa. Siinä seuraa kaksi fermaattia aivan peräkkäin, toinen piano. Sitä Beethoven ei todennäköisesti huomannut, sillä hän alkoi jo lyödä tahtia edelleen, ennen kuin orkesteri oli yhtynyt toiseen fermaattiin. Hän oli näin tietämättään kiirehtinyt orkesterin edelle jo 10 tai 12 tahtia, ja ilmentääkseen omalla tavallaan kuvittelemaansa pianissimoa hän kyyristyi kokonaan nuottitelineen alle. Sen jälkeen hän tuli jälleen näkyviin, ojentautui yhä korkeammalle ja täyteen pituuteensa sillä hetkellä, jolloin fortissimon oli hänen mielestään alettava. Kun sitä ei tullutkaan, hän katsoi pelästyneenä ympärilleen, tuijotti orkesteria hämmästyneenä, koska se yhä soitti pianissimoa ja saavutti tasapainon vasta sitten kun kauan odotettu fortissimo vihdoinkin koitti ja tuli hänen kuuloonsa… Sali oli täpötäynnä ja suosionosoitukset valtavat.