12.03.2018
Lappeenrannan kaupunginorkesterin yhtyeet – Metamorfooseja – Muodonmuutoksia

Lappeenrannan kaupunginorkesterin yhtyeiden konsertissa torstaina 15.3.2018
klo 19 Lappeenranta-salissa kuullaan ranskalais-saksalaista romanttista
musiikkia eri aikakausilta 1800-luvulta vuoteen 1945. Ohjelmassa kuullaan
Eugene Bozzan Trois Pieces pour Une musique de Nuit, Yömusiikkia
puhallinkvartetille, Louis Spohrin Nonetto op. 31 yhdeksälle soittajalle ja
Richard Straussin Metamorfooseja septetolle. Spohrin ja Bozzan valoisista
maisemallisista väreistä kaarrutaan Richard Straussin kirkkautta säihkyvään, mutta
surua ja tuskaa tihkuvaan Metamorfooseihin, jonka säveltäjä sävelsi Toisen
maailmansodan keskellä tuntien kipua sodan tuhojen johdosta.
Eugène Bozzaoli ranskalainen säveltäjä ja kapellimestari. Eugène Bozza
syntyi Nizzassa ja opiskeli Pariisin konservatoriossa sävellystä,
orkesterinjohtoa ja viulunsoittoa sekä voitti sävellyksellään Prix de Romen.
Vuosina 1939–1948 hän johti Opéra-Comiqueta. Myöhemmin hän muutti
Valenciennesiin, jossa hän nousi konservatorion johtajaksi. Bozza kuoli
Valenciennesissa vuonna 1991. Eugène Bozza sävelsi muun muassa runsaasti
kamarimusiikkia, josta suuren osan puhallinsoittimille. Kolme karakteristista
yöllistä kappaletta on sävelletty puhallinkvartetille vuonna 1954. Sen tyyli
kuultaa uusromanttista sävelkieltä pelkistetyssä asussaan.
Louis Spohroli saksalainen säveltäjä, viulisti ja kapellimestari. Hän
aloitti viulunsoiton viisivuotiaana ja kymmenen vuotta myöhemmin hän toimi jo
orkesterimuusikkona Braunschweigissa vuodesta 1799. Vuosina 1812-16 Spohr
toimi Theater an der Wienin kapellimestarina ja vaelleltuaan Italian ja
Pariisin kautta eri puolilla Eurooppaa hän päätyi viimein hovikapellimestariksi
Kasseliin vuonna 1822. Täällä hän koulutti kokonaisen saksalaisen
viulistisukupolven, joita oli peräti 190 viulistia ja joiden joukossa olivat
mm. Fredrik Pacius ja Ferdinand David. Spohr oli yksi Saksan arvostetuimpia
kapellimestareita, joka käytti ensimmäisten joukossa tahtipuikkoa johtaessaan
orkesteria. Spohr toimi useiden musiikkijuhlien johtajana. Hän oli taitava
taidemaalari, kukkien kasvattaja ja shakin pelaaja. Spohr oli myös
poliittisesti radikaali, mikä johtikin hänen eläkkeelle vetäytymiseensä vuonna
1857. Spohrin musiikki edustaa romanttista klassismia, jossa melodisuus ja
draama yhtyvät laveaan romanttiseen kerrontaan. Spohr ennakoi Beethovenin
jälkeistä harmonista maailmaa ja ihaili sekä johti paljon Richard Wagnerin
musiikkia. Mozartin ja Weberin vaikutus on kiistatonta. Spohrin opusluettelo
käsittää yli 200 teosta, joista nykyään kuulee vielä mm. viulukonserttoa,
nonettoa ja septettoa. Nonetto valmistui vuonna 1813 ja sen maisemallinen
romanttinen kieli vie syvälle 1800-luvun maisemaan lähes neitseelliseen
idylliin.
Richard Straussinisä oli Münchenin kuninkaallisen oopperaorkesterin
käyrätorvensoittaja ja äiti panimoyrittäjän tytär. Franz Strauss oli arvostettu
muusikko, joka eteni urallaan käyrätorvensoiton professoriksi ja Baijerin
kuninkaalliseksi kamarimuusikoksi. Hän piti huolen poikansa kasvatuksesta:
nelivuotiaana poika pantiin soittamaan pianoa, kuusivuotiaana tämä sävelsi
ensimmäiset teoksensa, kahdeksanvuotiaana aloitti viulunsoiton ja
yksitoistavuotiaana sävellysopinnot. Strauss kävi lukion ja opiskeli vuoden
verran 1882-83 yliopistossa. Häntä kiinnostivat filosofia ennen kaikkea Arthur
Schopenhauerin ajatukset, teatterista William Shakespearen teokset ja laajalti
estetiikka. Ensimmäiset sävellykset olivat lähinnä lauluja, pianokappaleita ja
kamarimusiikkia. Orkesteriin hän tutustui tarkemmin 1870-luvun lopussa isän
johtaessa paikallista sinfoniaorkesteria. Tälle yhtyeelle nuori säveltäjä
kirjoitti ensimmäiset orkesteriteoksensa, lähinnä marsseja,
konserttialkusoittoja ja serenadeja.
Richard Straussin terveys heikkeni vuonna 1944 ja hän aikoi matkata
kylpylään Badeniin Zürichin lähelle. Saksan natsihallitus ei kuitenkaan antanut
matkustuslupaa. Niinpä muusikkoystävät Karl Bohm, Paul Sacher ja Willi Schuh
tekivät suunnitelman ja kutsuivat Straussin Sveitsiin tilausteoksen varjolla.
Strauss vastasi Bohmin kirjeeseen, että teos Adagio yhdelletoista jouselle on
syntymässä ja niin Strauss sai hallinnolta luvan ja pääsi matkaan. Strauss
aloitti Metamorfooseja -teoksen säveltämisen 13.3.1945 ja sävelsi alun pitäen
septeton, joka myöhemmin laajeni 23 jousen teokseksi. Wienin oopperatalon
tuhoutuminen sysäsi säveltäjän työnsyövereihin ja Metamorfoosit valmistui
12.4.1945.
Teoksen ytimessä soi Straussin omima retoriikan keino ilmaista kipua ja
surua tuhoutuneesta kotimaasta ja sodan kärsimyksistä. Koko struktuurin
hahmossa voi kuulla välähdyksiä Beethovenin kolmannen Eroica ja viidennen
Kohtalon sinfonian, Mozartin Jupiter-sinfonian maailmasta tai vaikkapa Bachin
fuugista.Münchenin muistovalssi soi tuhotun Münchenin oopperatalon muistolle.