23.02.2016

Lappeenrannan kaupunginorkesterin Kvintetot Raatihuoneella

Kvintetot Raatihuoneella tuovat kaupunginorkesterin klassikkoja taiteelliseen vanhaan Raatihuoneeseen

Lappeenrannan kaupunginorkesterin kamariyhtyeet esiintyvät vanhalla Raatihuoneella torstaina 10.3.2016 klo 19. Ohjelmassa kuullaan August Klughardtin Puhallinkvintetto ja Franz Schubertin suuri Jousikvintetto C-duuri op. 163, jonka liidaa Helsingin kaupunginorkesterin soolosellisti, sellotaiteilija Tuomas Ylinen.

Tuomas Ylinen aloitti sellonsoiton opiskelun Csaba Szilvayn johdolla Itä-Helsingin musiikkiopistossa. Vuosina 1995-2001 hän opiskeli Hannu Kiiskin johdolla Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa. Hän jatkoi opintojaan Akatemian solistisella osastolla Marko Ylösen luokalla. Keväästä 2004 hän on opiskellut prof. Young-Chang Choon johdolla Folkwang hochschulessa Essenissä. Hän on osallistunut Truls Mörkin, Gary Hoffmanin, Steven Isserlisin ja Frans Helmerssonin mestarikursseille.

Ylinen voitti Turun sellokilpailun 2002 ja sai erikoispalkinnon parhaasta Magnus Lindbergin tilausteoksen esityksestä. Vuonna 2004 Ylinen voitti neljännen palkinnon Pablo Casals-sellokilpailssa Kronbergissa. Ylinen on konsertoinut sekä solistina, että kamarimuusikkona Suomen lisäksi mm. Englannissa, Ranskassa, Saksassa ,Ruotsissa, Etelä-Koreassa ja Arabiemiraateissa. Hän on esiintynyt mm. Frankfurtin ja Helsingin radion sinfoniaorkesterin, Helsingin, Turun, Oulun, Lappeenrannan, Joensuun ja Lohjan kaupunginorkesterien, Pori sinfoniettan, Keski-Pohjanmaan ja Katariinan kamariorkesterien ja Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin solistina. Hän on soittanut solistina mm. Jorma Panulan, John Storgårdsin, Pietari Inkisen, Hannu Linnun, Susanna Mälkin, Ari Rasilaisen, Petri Sakarin, Tibor Boganyin ja Jan Söderblomin johdolla.

Kamarimuusikkona Ylinen on esiintynyt mm. Kuhmon, Naantalin, Turun ja Oulun musiikkijuhlilla. Hän toimii myös soolosellistinä Helsingin kaupunginorkesterissa.

Ylinen perusti vuonna 2004 trion yhdessä viulisti Pietari Inkisen ja pianisti Valeria Resjanin kanssa. Trio on pitänyt runsaasti konsertteja ja esiintynyt monilla musiikkijuhlilla. Trion Lontoon debyyti St John´s Smith Square konserttisarjassa sai erinomaiset arvostelut maineikkaassa Strad-lehdessä ja johti konserttikutsuun Wigmore Halliin syyskuussa 2007. Trion ensilevy julkaistiin joulukuussa 2006.

Ylisen soitin on Suomen kulttuurirahaston omistama Testore-sello vuodelta 1718.

August Klughardt syntyi Köthenissä, jossa hän aloitti ensimmäiset pianotuntinsa kymmenvuotiaana. Pian hän alkoi myös säveltää ensimmäisiä sävellyksiään. Ylioppilaaksi päästyään hän muutti Dresdeniin vuonna 1866. Siellä hän alkoi opettaa ja vuotta myöhemmin hän aloitti työnsä myös kapellimestarina. Aluksi hän työskenteli Poznańin teatterissa yhden kauden, sitten Neustrelitzissa yhden kauden ja lopulta Lyypekissä useita kuukausia. Vuosina 1869-1873 hän työskenteli Weimarin teatterissa, jossa hän tapasi Franz Lisztin. Tapaamisella ja syntyneellä ystävyydellä oli erittäin tärkeä vaikutus hänen luovalle kehitykselleen. Vuonna 1873 hän palasi Neustrelitziin, jossa hänestä tuli ylikapellimestari. Vuodesta 1882 elämänsä loppuun hän oli johtajana Dessaun hovissa.

Vuonna 1876 hän vieraili ensimmäisen kerran Bayreuthissa. Vuonna 1892 ja 1893 hän johti Richard Wagnerin oopperan Niebelungin sormuksen. Pian hänet nimitettiin Berliinin taideakatemian vuonna 1898 ja kunniatohtoriksi Erlangenin yliopistoon. Klughardt kuoli äkillisesti Roßlaussa 54 vuoden ikäisenä. Klughardt sävelsi mm. kuusi sinfoniaa, oopperoita ja kamarimusiikkia. Hänen tyylilliset esikuvansa löytyvät Robert Schumannin musiikista, vaikkakin persoonallisena esikuvana toimikin Franz Liszt. Hänen musiikkiaan on pidetty tyylillisesti varsin konservatiivisena ja hänen tuotannostaan soitetaan nykysin pääasiassa vain sellokonserttoa ja puhallinkvintettoa.

Liedsäveltäjänä tunnettu Franz Schubert oli yksi romantiikan ajan suurimmista neroista. Schubertin kamarimusiikkituotannossa jousikvintetolla C-duuri op.163 on yhdessä Forelli-kvinteton kanssa merkittävä asema. Toiset jopa pitävät jousikvintettoa Schubertin kamarimusiikin tärkeimpänä teoksena. Teos on kirjoitettu kvintettoperinteeseen nähden poikkeavasti, sillä kahden alttoviulun sijalla soikin kaksi selloa. Tällaista mallia olivat viljelleet vain Luigi Boccherini ja George Onslow. Teos on säveltäjän viimeisiä teoksia tämän kuolinvuodelta, sillä hän kuoli vain pari kuukautta kvinteton säveltämisen jälkeen. Vielä keväällä hän vihdoin oli ”löytänyt” suuren yleisön, sillä maaliskuussa 1828 pidetyssä sävellyskonsertissa konserttisali oli aivan tupaten täynnä. Jokainen teos sai voimakkaat suosionosoitukset ja konsertti tuotti jopa 800 guldenia voittoa.

Syfilikseen sairastuneen Schubertin kirjeessä ystävälleen L. Kupelwieserille vuodelta 1824 kiteytyy Schubertin mielialat hänen viimeisiltä elinvuosiltaan:

Tunnen olevani onnettomin ja kirotuin olento maailmassa. Kuvittele ihmistä, jonka terveys ei enää ikinä palaa ja joka silkasta epätoivosta tekee asiat entistä pahemmaksi niiden parantamisen sijaan; kuvittele ihmistä, sanon, jonka loistavimmat toiveet ovat hävinneet ja jolle rakkauden ja ystävyyden onni ei tarjoa mitään muuta kuin tuskaa.

Jousikvintetto sai ensiesityksensä vasta vuonna 1850. Jousikvinteton sointi edustaa ehkä hieman tummempia sävyjä ja sointia sekä mielialoja, mutta on edelleen syvällistä ja painavaa Schubertia ennen kaikkea kontrapunktisessa linjassaan ja melodisuudessaan. Schubert tutki aktiivisesti Händelin musiikkia ja kontrapunktia tuona ajan jaksona. Kvinteton muoto yhtenee draamaan hienostuneella taidolla puhuttelevuuden ja suuren retoriikan kera. Avausosassa esitellään molliteema duurissa ja osan liedmäisyys saa keralleen erilaisia huokauksia. Seuraa dramaattinen purkaus ja kertausjakso on tavallaan kiihkeän raivoisaa ilmaisua kulkien kohden pääsävellajin dominanttisointua. Seuraa lauluteemoja ja mm. unkarilaisaiheinen rytmi-motiivi. Monitasoinen rakennelma puhuu kuulijalleen. Teoksen keskiössä Adagio-osa on autuasta triomuotoista sfäärien musiikkia, jossa mustalaisteemat lomittuvat E-duuripääsävellajiin. Sama karakteri jatkuu Scherzossa ja Allegretossa unkarilaistyyppisesti hyödyntäen erilaisia soittotapoja, synkooppirytmejä, tremoloita ja repetitioita.