08.04.2016

Lappeenrannan kaupunginorkesterin konsertti – Alias 14.4.

ALIAS vie mielikuvitukselliselle ja humoristiselle aikamatkalle Mozartin ja Rossinin säveltäjyyden ytimeen – kaupunginorkesterin solistina kansainvälinen huippunimi pasunisti Mike Svoboda

Lappeenrannan kaupunginorkesterin konsertissa torstaina 14.4.2016 klo 19 Lappeenranta-salissa koetaan aikamatka ALIAS. Ohjelmassa on sveitsiläisen säveltäjä-pasunisti Mike Svobodan erikoinen aikamatka ALIAS pasuunalle, lyömäsoittimille ja jousille. Teos tunkeutuu Rossinin ja Mozartin säveltäjyyteen aikakoneen matkassa. Svobodan teoksen tekstin on tehnyt Manfred Weiss ja säveltäjä itse toimii teoksessa kertojana ja pasuunasolistina.

Alias on salanimileikki, jossa Mozartin sielu siirtyy Rossiiniin ja kamppailee minuuden ja itsetuhon rajamailla vaatien osansa niin sieluilta kuin ruumiilta. Svobodan teoksen lyömäsoitinarsenaali on myös hyvin erikoinen, koska se sisältää runsaan joukon keittiövälineitä kuten paistinpannuja, valurautapatoja, kattiloita, cocktailsekottimia, munanleikkurin, pippurimyllyn, sähkövatkaajan, lautasia ja viinilaseja sekä erilaisia juureksia, kanamunia ja lelusoittimia. Näistä kaikista säveltäjä on loihtinut musiikkiinsa uudenlaisen äänimaailman keittiöakustisin ja sähköisin keinoin heijastaen sitä Rossinin ja Mozartin musiikkiin ja historiaan. Aikamatka on 45 minuuttinen teos.

Konsertin muina numeroina kuullaan Hans Schönthalin Der Hauch, der Wind, der Sturm pasuunalle ja jousille, Einar Englundin harvemmin kuultu Serenadi jousille ja Joseph Haydnin Sinfonia nro 22 Es-duuri lisänimeltään Filosofi. Konsertin johtaa orkesterin taiteellinen johtaja kapellimestari Vytautas Lukocius.

Pasunisti, säveltäjä ja pedagogi Mike Svoboda on yksi mielenkiintoisimmista aikamme musiikkihenkilöistä. Hän on halunnut aina musiikillaan koskettaa ihmisiä ja poistaa konserttilavan ja yleisön välissä olevaa tyhjää tilaa tinkimättä musiikillisista vaatimuksista. Hän on johdonmukaisesti laajentanut pasuunaohjelmistoa kantaesittämällä yli 400 pasuunateosta. Näihin kuuluu lukuisia pasuunakonserttoja, joita hän on esittänyt mm. WDR sinfoniaorkesterin, Bochumin sinfonikoiden, SWR sinfoniaorkesterin, Baijerin radion sinfoniaorkesterin, Stuttgartin radio-orkesterin, BBC:n Skottilaisen sinfoniaorkesterin, Linzin Bruckner orkesterin ja Baselin sinfoniaorkesterin kanssa kapellimestareinaan Stefan Asbury, Peter Rundel, Jonathan Nott, Ilan Volkov ja Dennis Russel Davis.

Luettelo säveltäjistä, joiden kanssa Mike Svoboda on toiminut yli kolmenkymmenen vuoden ajan täydentää kuvaa tästä monimuotoisuudesta: heitä ovat Sandeep Bagwahti, Sidney Corbett, Christian Jost, Georg Friedrich Haas, Manuel Hidalgo, Heinz Holliger, Benedict Mason, Wolfram Schurig, Martin Smolka, Mattias Spahlinger, Bernd Thewes ja Frank Zappa. Viimeksi Mike Svoboda kantaesitti Wolfgang Rihmin Canzona per sonare -teoksen alttopasuunalle ja kahdelle orkesterille, Toshio Hosokawan Voyage III, Peter Eötvösin teatterimusiikkiteoksen Kun ylitin unien sillan ja Helmut Lachenmannin NUN -teoksen huilulle, pasuunalle ja orkesterille. Hän on soittanut myös Saksan ensiesitykset Michael Nymanin pasuunakonsertosta ja Iannis Xenakisin Troorkh –teoksesta.

Mike Svoboda esiintyy tulevana vuonna monien eri orkesterien kanssa. Hän esittää Friedrich Goldmannin Konserton pasuunalle ja kolmelle instrumentaaliryhmälle Collegium Novum Zürichissä Heinz Holligerin johdolla lokakuun lopulla. Hän vierailee Lappeenrannan kaupunginorkesterissa Suomessa ja Neue Philharmonie Westfalenissa kahden oman sävellyksensä kanssa: Lappeenrannassa kuullaan ALIAS – Mozart aka Rossini ja Westfalenissa Rakkaus tekee kipeää – Carmen Remix, joissa hän käsittelee Mozartin Rossinin ja Bizet´n musiikkia. Lisäksi hän esiintyy mm. Beat Furrerin sopraanolle ja pasuunalle säveltämän uuden teoksen solistina yhdessä Golda Schwarzin kanssa Salzburgin Dialogeja festivaalilla.

Mike Svoboda syntyi Tyynenmeren saarella Guamissa vuonna 1960, varttui Chicagossa, opiskeli sävellystä ja opiskeli orkesterinjohtoa Illinoisin Yliopistossa. Yksi hänen varhaisista opettajistaan oli Ben Johnston. Vuonna 1982 hän voitti BMI:n nuorten säveltäjien palkinnon ja muutti Eurooppaan. Hän toimi Karlheinz Stockhausenin assistenttina vuosina 1984-1996, mikä vaikutti merkittävästi häneen myös säveltäjänä.

Mike Svoboda on saanut myös palkintoja kuten Schneider-Schott -musiikkipalkinnon Mainzissa vuonna 2000, Saksan musiikkiarvostelijoiden palkinnon vuonna 2005 sekä Praetorius musiikkipalkinnon vuonna 2008 Niedersachsenissa otsikolla Uudet musiikki innovaatiot. Hän on tehnyt lukuisia levytyksiä, lähinnä WERGO levymerkille niin säveltäjänä kuin pasunistina. Vuonna 2005 hän perusti kollegoineen Mike Svoboda yhtyeen, joka esiintyy ympäri maailmaa. Hän on toiminut pasuunan ja nykykamarimusiikin professorina Baselin musiikkikorkeakoulussa vuodesta 2007 alkaen.

Säveltäjä kirjoittaa teoksestaan:
Kun Südwestdeutsches kamariorkesteri ja heidän kapellimestarina Sebastian Tewinkel tilasi minulta teoksen, jossa käsiteltäisiin joitakin historiallista materiaaleja, olin tietenkin innoissani. Kun olin jo kirjoittanut useita teoksia tällaiseen tyyliin kuten Neljätoista yritystä rakastaa Richard Wagneria (2002), Jumalani Mozart (2002), Rakkaus tekee kipeää – Carmen Remix (2003), Heijastuvia rakenteita (2003) ja Clara, Robert ja Johannes – romanttinen kolmiodraama (2004), olin kyllä saanut melkoisen tarpeekseni historiateemoista. Kuten useimmat muutkin säveltäjät, minäkin mieluummin kirjoitan muistiinpanoja, jotka ovat yksinomaan omaa suunnittelua omalla käsialallani. Mutta tilaus on tilaus. Jonkun on tehtävä teos eläväksi, joten päätin tehdä kuten monet muutkin olivat tehneet jo kauan ennen minua: palkkasin haamu-kirjoittajan. Jo Bach teki niin. Miten muuten hän olisi voinut luoda niin paljon musiikkiteoksia ja lapsia samanaikaisesti? Beethoven, Schumann, Strauss (jopa hän!), Leonard Bernstein, Andrew Lloyd Weber – he kaikki käyttivät tätä ikivanhaa perinnettä. Ja Rossini oli, kuten me kaikki nyt tiedämme, mestari antamaan töitä haamukirjoittajille – kuin myös vanha kunnon Mozart – omissa teoksissaan. Mutta miksipä ei? Teoksen tilanneet tahothan eivät voi ennen ensiesitystä edes tietää, mitä on tulossa konsertissa. Miksi säveltäjän pitää nähdä kova vaiva kirjoittaa kaikki ulos, kun tämä ikävä työ voidaan hyvin ulkoistaa? Haamukirjoittaja ei ole läheskään niin kallis kuin voisi luulla! Saanen siis kysyä: miten on säveltäjän tarkoitus olla luova taiteilija, jos hän joutuu alinomaa käsittelemään tällaisia ​​pakollisia kirjoitustehtäviä? Nykyään helpot ideat ovat ”in”, kova työ on ”out”. Mike Svoboda (avustajansa kirjoittamana) tammikuussa 2005.