08.08.2016

Lappeenrannan kaupunginorkesteri/Saimaa Sinfonietta matkaa Liettuaan kutsuvieraana kolmelle musiikkifestivaalille ja julkaisee tuoreen levynsä 10.8. Liettuaan lähtökonsertissaan Kehruuhuoneella

Lappeenrannan kaupunginorkesteri konsertoi keskiviikkona 10.8.2016 klo 18 Kehruuhuoneella Matkalla Liettuaan konsertilla. Kaupunginorkesteria johtaa Vytautas Lukocius ja solistina soittaa liettualainen pianotaiteilija Daumantas Kirilauskas. Konsertin ohjelmassa kuullaankonserttikiertueen ohjelmasta maailmalla menestyksekkään ja erittäin suositun jazzpianisti Chick Corean Pianokonsertto nro 1, jonka esitysoikeudet saadaan vain harvoin. Konsertissa kuullaan myös Jean Sibeliuksen Suite mignonne ja Kalevi Ahon vangitsevan maaginen Sinfonia nro 14 Rituaaleja djembe ja darrabuka-rummuille, gongeille ja kamariorkesterille. Sinfonian lyömäsoitinsoolot soittaa lyömäsoitintaiteilijaJani Niinimäki.

Konsertin aluksi julkaistaan kaupunginorkesterin uusin levy La Boutique fantastique. Levyllä soi Gioacchino Rossinin satubalettimusiikki Ihmeellinen lelukauppa ja laulaja Sari Kaasisen karjalais-etnoväritteisiä lauluja.

Kaupunginorkesteri esiintyy Liettuassa 17.8-19.8. kolmella eri musiikkifestivaalilla Tauragessa, Vilnan Kristoforas-festivaalilla ja Pazailis-festivaalilla Kaunasissa. Orkesteria johtaa sen taiteellinen johtaja Vytautas Lukocius.

Pianotaiteilija Daumantas Kirilauskas on Liettuan musiikki- ja teatterikoulun dosentti ja lehtori. Hän opiskeli Liettuassa M.K. Čiurlionisin taidekoulussa ja jatkoi opintojaan Salzburgin Mozarteumissa valmistuen sieltä korkeimmin mahdollisin arvosanoin. Hänen opettajinaan ovat toimineet mm. Laima Drasutine ja legendaarinen Karl-Heinz Kammerling. Kirilauskas on voittanut useita kansallisia ja kansainvälisiä pianokilpailuja klassisessa musiikissa mutta myös mm. Grand Prix –palkinnon kansainvälisessä Vilnan Jazz improvisaatiokilpailussa vuonna 1992.

Hänen monipuolinen uransa on vienyt konsertoimaan eri puolille Eurooppaa, Kanadaa ja USA:ta esiintyen keskeisissä konserttipaikoissa kuten Mozarteumissa, Tshaikovski-konservatoriossa ja Leipzigin Gewandhaus -konserttitalossa. Hän on esiintynyt kaikkien Liettuan tärkeimpien ammattiorkesterien solistina ja vierailee säännöllisesti eri musiikkifestivaaleilla Kiriluskasin ohjelmisto kattaa teokset Bachin, Händelin ja Beethovenin tuotannosta aina aikamme nykymusiikkiin. Hän on soittanut lukuisia uuden musiikin kantaesityksiä niin soolopianistina kuin eri kamariyhtyeiden jäsenenä. Kirlauskas on levyttänyt viisi soololevyä ja lukuisia kantanauhoja Liettuan radiolle. Kirilauskas opettaa säännöllisesti myös mestari- ja musiikin kesäkursseilla.

Armando Anthony ”Chick” Corea (s.1941 Chelsea, Massachusetts) on yhdysvaltalainen jazzpianisti ja -säveltäjä, joka aloitti levytysuransa 1960-luvulla ja on 1970-luvulta lähtien kuulunut aikamme suosituimpien jazzmuusikoiden joukkoon.

Corea on akustisten jazzlevyjen lisäksi tehnyt paljon sähköistä fuusiojazzia, ja häntä on kutsuttu joskus ”jazzin kameleontiksi”, koska hän vaihtaa tyyliään jatkuvasti. Corean pitkäikäisimmät ja tunnetuimmat yhtyeet ovat 1970-luvun Return to Forever ja 1985 perustettu Chick Corea Elektric Band.

Corean säveltämiä jazzstandardeja ovat esimerkiksi ”Litha”, ”Matrix”, ”Windows”, ”Crystal Silence”, ”La Fiesta” ja ”Spain”. Corea on säveltänyt myös pianokonsertot. Suurimpina vaikutteiden antajina Corean pianonsoittoon ovat olleet Bud Powell, Thelonious Monk ja Béla Bartók. Corea itse on myöhemmin ollut vaikutteiden antajana seuraaville jazzpianistien sukupolville ja myös muusikoille laajemmin. Esimerkiksi Suomessa Iiro Rantala pitää Coreaa yhtenä tärkeimmistä vaikuttajistaan, ja toinen suomalainen pianisti, Lenni-Kalle Taipale, on jopa kertonut siirtyneensä alun perin jazzmusiikin pariin nähtyään Corean esityksen.

Corea vieraili ensimmäisen kerran Suomessa 31-vuotiaana Pori Jazz -festivaaleilla kvintettinsä kanssa 1972. Muita esiintymisiä Porissa ovat olleet Chick Corea Quartet 1981, Chick Corea & Origin 1998, Chick Corea New Trio 2001 sekä Return to Forever 2008.^[5]Maaliskuussa 2013 Corea esiintyi The Vigil -yhtyeensä kanssa Finlandia-talossa.

Kalevi Aho kirjoittaa sinfoniastaan seuraavaa:

Loppuvuoden 2006 ja alkutalven 2007 aikana sävelsin Lapin kamariorkesterille kokonaisen konserttikokonaisuuden, jonka ohjelma koostui kolmesta suuresta kamariorkesteriteoksesta, laulusarjasta Kysymysten kirja (2006), alttoviulukonsertosta (2006) ja 14. sinfoniasta (2007). Teokset kantaesitettiin John Storgårdsin johdolla samassa konsertissa Rovaniemellä 27.11.2007.

Konsertin päätösnumerona ollut 14. sinfonia poikkeaa muista sinfonioistani siinä, että sen orkesterikokoonpano on pieni, soittimisto muodostuu vain puhallinkvintetistä ja pienehköstä jousistosta. Instrumentaalisena erikoisuutena on se, että solistisen aseman sävellyksessä saavat etniset lyömäsoittimet darabuka, djembe ja gongit.

Darabuka on arabialaisessa musiikissa tavattava käsin, ilman rumpukapuloita soitettava lyömäsoitin, ja djembeon puolestaan alkuperältään afrikkalainen käsirumpu. Näiden hienojen lyömäsoittimien soittotekniikka on erittäin vaativa, ja eurooppalaisten lyömäsoittajien keskuudessa käsirumpujen soittotekniikan hallinta on alkanut yleistyä vasta aivan parina viime vuosikymmenenä.

Se että halusin käyttää juuri näitä eksoottisia lyömäsoittimia (myös itämaisia gongeja) johtui siitä, että olen jossain määrin kyllästynyt länsimaiseen ns. rumpusettiin. Afrikkalaiset, arabialaiset tai intialaiset käsirummut ovat olennaisesti vivahteikkaampia rytmi-instrumentteja. Sävellyksen lyömäsoitinosuus on sävelletty siten, että sen voi esittää yksi ainoa lyömäsoittaja, mutta vaativan lyömäsoitinosuuden toteuttaminen helpottuu suuresti, jos se jaetaan kahden muusikon kesken, joista toinen soittaa pelkästään darabukaa ja djembeä ja toinen gongeja sekä muita sävellyksessä tarvittavia lyömäsoittimia. Kantaesityksessä darabukaa ja djembeä soittaneen säveltäjä Herman Rechbergerin kanssa kävimme näiden soittimien osuudet perusteellisesti läpi, ja kantaesitys toteutettiin lopulta niin, että esityksessä käytettiin kolmea erikokoista darabukaa, joista yksi oli sijoitettu telineeseen, jotta nopea vaihto djembestä darabukaan onnistuisi katkotta.

14. sinfoniassa siten rytminen elementti on vallitseva, kuten jo aikaisemmista teoksistani mm. 11. sinfoniassa (1998; siinäkin yhtenä lyömäsoittimena on djembe) ja Luosto-sinfonian(2003) 1. osassa. Teos koostu kolmesta eri loitsusta, joissa lyömäsoittaja loitsii rummuttamalla esiin tietyn tunnelman. Loitsujen välissä on kaksi välisoittoa, interludia, jotka on sävelletty lyömäsoittimettomalle kamariorkesterille. Lisäksi teokseen kuuluu gongien ja tam-tamien vallitsema surumarssimainen osa Kulkue. Kaikki jaksot soitetaan tauotta yhteen. Rytmiikassa näkyy vaikutteita sekä arabialaisen että afrikkalaisen musiikin rikkaasta rytmimaailmasta, vaikka mitään suoranaisia rytmikuvioiden lainoja arabialaisesta tai afrikkalaisesta musiikista sävellyksessä ei esiinnykään.

1. loitsualkaa erittäin rajulla darabuka soololla. Jatkossa 1. loitsua vallitsevat hypnoottisesti toistuvat, lopulta suureen huipennuksen johdattavat djemben rytmikuviot. Niiden kesto on ensiksi 44 kahdeksasosaa ja musiikin jännitteen kasvaessa kertautuva rytmikuvio vaihtuu 37 kahdeksasosaksi. Alakuloisesti alkavassa 2. loitsussaloitsitaan 15 kahdeksasosaa kestävän toistuvan rytmiyksikön avulla esiin vimmainen, erittäin nopea ja virtuoosinen kamariorkesterimusiikki. Sitä seuraa surumarssimainen Kulkue, jota vallitsee kolmen gongin ja kahden tam-tamin 13 neljäsosasta koostuva toistuva rytmiyksikkö. Koko sinfonian huipennus sisältyy tähän vääjäämättömän kohtalonomaisesti etenevään jaksoon. Viimeisessä, 3. loitsussa (Lopetuksen mantra) djembe johdattaa 27 kahdeksasosan pituisella rytmisellä mantralla teoksen hiljenevään, etääntyvään päätökseen.

Kalevi Aho(s. 1949) opiskeli aluksi luonnontieteitä, mutta päätti 1960-luvun loppupuolella keskittyä musiikkiin. Aho opiskeli Sibelius-Akatemiassa Einojuhani Rautavaaran oppilaana vuosina 1969-1971 ja jatkoi opintojaan Länsi-Berliinissä Boris Blacherin johdolla. Aho on toiminut itsekin opettajana, ensin Helsingin yliopiston musiikkitieteen lehtorina vuosina 1974-1988 ja Sibelius-Akatemian sävellyksen professorina vuosina 1988-1993. Aho nousi julkisuuteen varhaisemmin kuin monet muut ikäpolvensa säveltäjät. Hänellä oli jo 25-vuotiaana peräti neljä sinfoniaa teosluettelossaan. Hän sai 1970-luvulla suosiota uusklassistisilla sävellyksillään, mutta hieman myöhemmin hän muutti tyyliään modernistisempaan suuntaan. 2000-luvulla Ahon musiikki on alkanut saada jalansijaa myös kansainvälisesti, mistä kertovat muun muassa useat tilausteokset ulkomaisilta solisteilta ja orkestereilta. Yhtenä maailman parhaimmista huilisteista pidetty Sharon Bezaly tilasi Aholta huilukonserton vuonna 2002. Seuraavana vuonna Aho sävelsi konserton kahdelle sellolle Manchesterin sellofestivaalien tilauksesta. Teos kantaesitettiin vuonna 2004, ja se sai myönteisen vastaanoton brittikriitikoiden ja -yleisön keskuudessa. Minneapolisin ja BBC:n orkesterien jälkeen Kalevi Aho on paraika säveltämässä uutta orkesteriteosta Pekingin kansalliselle orkesterille ensi joulukuuksi. Aho on saanut työstään useita koti- ja ulkomaisia tunnustuksia, muun muassa Leonnie Sonnigin sävellyspalkinnon vuonna 1974, Henrik Steffens-palkinnon vuonna 1990 ja berliiniläisen Stiftungs Kulturfondsin työskentelyapurahan vuonna 1998. Pro Finlandia-mitalin Aho sai vuonna 1999. Viime vuonna Lahden kaupunginorkesteri kutsui pitkäaikaisen nimikkosäveltäjänsä orkesterin kunniasäveltäjäksi.