03.10.2013

Lapin kamariorkesteri maailmalla: Algeriasta Färsaarille, muusikoiden matkakertomus

On aivan normaalia, että orkesterilla voi olla vuodessa pari ulkomaanmatkaa tai kiertuetta, mutta sangen epänormaalia on se, että pienilukuisen orkesterin soittajisto vierailee viikon aikana kahdessa eri maanosassa ja kolmessa eri maassa esiintyen mitä ihmeellisimmin kokoonpanoin. Orkesterin jousisto taiteellisen johtajansa John Storgårdsin johdolla lähti tekemään Lappia ja Rovaniemeäkin tunnetuksi hieman eksoottisempaan kohteeseen, nimittäin Algeriaan. Kyseessä oli kansainvälinen musiikkifestivaali Festival Culturel de Musique Symphonique, jossa oli esiintyjiä tänä vuonna peräti 19 eri maasta mm. Ranskasta, Saksasta, Sveitsistä, Italiasta, Kiinasta ja Venäjältä. Algerian naapurimaissa kuten Libyassa vierailleena allekirjoittaneella oli omat ennakko-odotuksensa, jotka kuitenkin romuttuivat ensimetreillä. Suurlähetystön vieraina rajamuodollisuudet hoituivat vaivattomasti ja orkesterille oli järjestetty oma poliisisaattue, joka takasi nopean etenemisen määränpäähän autokaistalta toiselle pujotellen. Poliisimme taidonnäytteitä saimme ihailla matkan aikana useaan otteeseen, toiset tosin silmät suljettuina, sen verran hurjaa meno välillä oli.

Lapin kamariorkesterin puhallinkvintetti lähti jousistoa myöhemmin Rovaniemeltä Helsingin ja Kööpenhaminan kautta Färsaarille. Kööpenhaminassa päätimme pitkän vaihdon aikana nauttia suurkaupungin tunnelmasta, ja klarinetisti Lauri Sallisen johdolla metroilimme keskustaan. Aurinko paistoi, ja vanhat rakennukset, ihmismäärä ja kauppapaljous loivat kansainvälistä tunnelmaa, josta Rovaniemeltä aamulla lähteneiden oli helppo häikäistyä. Vaikka ihmisiä oli paljon, käyrätorvistimme Ilkka Puputti onnistui törmäämään suomalaisviulistiin, jolta saimme vinkkejä ruokapaikan etsimiseen. Päädyimme kreikkalaisen lounaspöydän äärelle, ja tuhdin ruuan jälkeen jaksoi taas ihmetellä Tanskan pääkaupunkia. Kaupungilla mellasti viikinkejä, ja oboistimme Markku Moilanen uskaltautui yhden kanssa juttusille. Palasimme lentokentälle hyvissä ajoin, ja saatoin jo ruveta jännittämään Färsaarille laskeutumista. Meitä oli peloteltu Färsaarten lentokentän lyhyellä kiitoradalla ja vaihtelevilla tuulilla. Tällä kertaa tuuli oli ystävällinen, ja koneen laskeutuessa saattoi ihailla merestä kohoavia kolhoja kallioseinämiä. Lentokentän vieressä laidunsi lampaita, joten ”Lammassaaret” lunastivat heti nimensä. Ajomatka lentokentältä Tórshavniin taittui pimenevässä illassa nopeasti.

Lauantain tuuli virkisti aamukävelyllä ja kuivasi öisen sateen jäljet nopeasti. Kävelimme yhdessä konserttipaikalle Norðurlandhúsið í Føroyumiin, jossa tapasimme projektikoordinaattori Hedwig Westerlund-Kapnasin. Ruohokattoinen Nordic House täyttää tänä vuonna kolmekymmentä vuotta, ja konserttimme oli osa juhlavuodenohjelmaa samalla, kun se oli Sunleif Rasmussenin musiikkia sisältävän levyn julkaisukonsertti. Lyhyen kenraaliharjoituksen jälkeen tapasimme säveltäjä Sunleif Rasmussenin. Huilisti Heli Haapala ja fagotisti Antal Mojzer saivat soittaa Andalag-dueton Färsaarten radioon Rasmussenin hoitaessa puhepuolen – onneksi, sillä fääri kuulostaa ja näyttää melko eksoottiselta kieleltä. Iltapäivän konsertissa oli mukavasti yleisöä ja amfiteatterimaisessa tilassa oli helppo soittaa. Konserttiohjelma muodostui Sunleif Rasmussenin kolmesta Andalag-duetosta ja hänen kahdesta kvintetostaan: Cantus Borealiksesta ja kvintettimme kantaesittämästä Motion/Emotionista. Färsaarten maisemien näkeminen antoi teosten soittamiseen uutta puhtia, ja pohjoistuulen laulua kuvaava tai manaava Cantus Borealis sopii tietenkin mainiosti Rovaniemellä työskentelevän kvintetin ohjelmistoon. Suomalaisväriä ohjelmaamme antoi Joonas Kokkosen Puhallinkvintetto ja ylimääräisenä esitetty Sibeliuksen Elegia. Konsertin jälkeen pakkasimme itsemme autoon suuntana Färsaarten itsenäisyydestä pidetyn kansanäänestyksen kunniaksi pidetty tilaisuus. Kansanäänestys oli 14.9.1946, mutta äänestyksen tulos ei vakuuttanut Tanskaa. Färsaaret sai kuitenkin itsehallinto-oikeuden vuonna 1948. Ulkoilmatilaisuudessa kuuntelimme puheen ja tapailimme kansallishymnin säveltä sateen yrittäessä lannistaa tunnelmaa. Pääsimme säätä pakoon vanhaan purjelaivaan, jossa söimme kipakasti lämmittävää mereneläväkeittoa. Keiton jälkeen ajoimme säveltäjä Rasmussenin kotiin upeita maisemia halkovaa kiemurtelevaa tietä pitkin. Talo sijaitsi aivan meren äärellä, ja vietimme siellä viihtyisän illan tuulen viuhuessa nurkissa. Taksi toimitti kvintetin takaisin hotelliin pimeässä tuikkivien valojen saatteessa, ja koska ilta oli vielä nuori, osa viisikosta päätti uskaltautua tutustumaan Tórshavnin yöelämään. Paluumatkalla hotelliin tuuli viskoi vettä joka puolelta päällemme, sateenvarjot eivät juuri auttaneet.

Algeriassa orkesterin jousisto nautti leppeämmästä ilmastosta. Koska ulkonaliikkumiskielto Algeriassa poistui vasta vuonna 2011, emme mekään pahemmin lähteneet koettamaan onneamme pääkaupungin syrjäkujille. Sen sijaan prosentuaalisesti erittäin suuri osa keskittyi kuntoiluun hotellin kuntosalilla ja uima-altaalla vilvoitteluun vapaa-iltanamme. Lämpimän pasaatituulen (?) puhaltaessa oli mukava istua terassilla, nauttia ulkoilmasta ja muistella kollegoitamme Färsaarten rapsakassa ilmastossa.

Näkyvyyttä Lapin kamariorkesteri, Rovaniemi ja Suomi saivat Algerian aamutelevisio-ohjelmassa, jossa orkesterin jousitrio ja intendentti Ulla-Maija Kanerva esittäytyivät. Kyseinen ohjelma on erittäin suosittu ja sillä on miljoonia katsojia. Se, että nimenomaan meidän orkesterimme pääsi aamutelevisioon on erittäin merkittävä asia, koska lähetysajasta taistelee todella moni maa, ja Suomen Algerian suurlähetystön mukaan asialla on suuri painoarvo myös Suomen vientiteollisuudelle. Konserttiamme Palais de la Culturessa seurasi n. 1500 ihmistä sekä yli kymmenen ranskan- ja arabiankielistä tv- ja radiokanavaa. Esitimme Jean Sibeliuksen sarjan viululle ja jousiorkesterille solistina maestromme John Storgårds, Halim El-Dabhin Arian, modernimpaa sävelkieltä György Ligetin Ramificationsin muodossa sekä Ali Osmanin kaksiosaisen Shepherd’s songin, jossa koko orkesteri ja Storgårds viulusooloineen intoutuivat arabialaisten melodioiden ja rytmien vietäviksi. Vastaanotto oli huumaava, ja mielenkiintoista ohjelmavalintaa kiiteltiin vuolaasti. Ylimääräisenä soitimme Jean Sibeliuksen Impromptun, jolloin yleisö hiljeni niin, että nuppineulankin olisi voinut kuulla putoavan. Lapin kamariorkesteri herätti runsaasti kansainvälistä mielenkiintoa, joka ilmeni haastattelupyyntöjen paljoudessa. Orkesterilaiset edustivat yhteensä kahdeksalla eri pohjois-afrikkalaisella ja eurooppalaisella tv-kanavalla. Mahtavan illan kruunasi Algerian Suomen suurlähetystön kutsu illanviettoon Villa Finlandiassa.

Aamutelevision laaja suosio tuli todistettua kotimatkaa odotellessa Algiersin lentokentällä. Maustekaupun herttaiset rouvat tunnistivat trion jäsenet ja kehuivat kilvan ohjelmaa. Pariisissa hyvästelimme jousitrion, joka jatkoi konserttimatkaansa Rovaniemen ystävyyskaupunkiin Kasseliin.

Puhallinkvintetin sunnuntain varhainen lento Kööpenhaminaan sujui unisissa tunnelmissa. Kööpenhamina tuntui tutulta Färsaarten satumaisuuden jälkeen. Rasmussen oli oiva matkaopas ja isäntä. Hän majoitti Markun ja Antalin hotelliin ja loput kolme tyttöystävänsä, nokkahuilisti Michala Petrin asuntoon. Päiväunien jälkeen osa kvintetistä nautti Tivolin tunnelmasta, vaikka kaikki laitteet olivatkin liian hurjia meille. Illallistimme Det lille Apotek -ravintolassa, jonka asiakkaina ovat viihtyneet H. C. Andersen ja Søren Kierkegaard. Illallisen jälkeen pääsimme nauttimaan huilisti Janne Thomsenin ja nokkahuilisti Michala Petrin konsertista Rundetaarnissa. Konserttipaikka oli hieno, soittajat hämmästyttäviä ja syksyiseen iltaan sopiva ohjelma kevyesti modernihkoilla välipaloilla maustettua barokkia.

Maanantaiaamulla ”hotelli Petrissä” asuvat päättivät tutustua tanskalaiseen brunssiin, ja saimmekin vatsamme täyteen. Kaupoissa kiertelyyn ja polkupyöräilijöiden ihmettelyyn jäi hieman aikaa, ennen kuin oli ruvettava valmistautumaan konserttiin. Levy-yhtiö Dacapon järjestämä levyjulkaisukonsertti pidettiin Nordatlantens Bryggen ullakkomaisessa yläkerroksessa. Harjoituksissa paikka tuntui hankalalta soittaa ja tunnelma kylmältä, mutta konsertissa yleisö pehmensi akustiikkaa ja kynttilät lämmittivät tunnelman, jota eivät viilentäneet edes Cantus Borealiksen puhurit. Tässä konsertissa soitimme vain Rasmussenin kvintetot, ja ylimääräiseksi valikoitui huilu-klarinetti-Andalag. Konsertin jälkeen yleisölle ja soittajille oli tarjolla viiniä, ja tunnelma oli niin välitön, että jopa kvintetin ujohko huilisti uskaltautui juttelemaan vieraille.

Onnistuneen reissun jälkeen oli mukava palata Rovaniemelle, kuulla muun orkesterin kokemuksia ja palata arkirutiineihin. Tämän jutun kirjoittajat viulisti Emilia Neuvonen ja huilisti Heli Haapala kiittävät kollegoitaan sekä innostavasta yhteismusisoinnista että mukavasta matkaseurasta.