27.09.2016

Harri Ahmaksen ensimmäinen sinfonia julkaistiin digitaalisena äänitteenä

Levytyksessä Okko Kamu johtaa Sinfonia Lahtea

Lahtelaissäveltäjä Harri Ahmaksen ensimmäinen sinfonia on julkaistu digitaalisena äänitteenä (BIS-8009 CD) eClassical-sivustolla. Levytyksessä Sinfonia Lahtea johtaa orkesterin edellinen ylikapellimestari Okko Kamu. Kyseessä on uusi avaus Sinfonia Lahdelle, jolle levyn julkistaminen ainoastaan digitaalisessa muodossa on lajissaan ensimmäinen. Sinfonia Lahti on kantaesittänyt Ahmaksen ensimmäisen sinfonian 6.12.2003 silloisen ylikapellimestari Osmo Vänskän johdolla.

Suora linkki Ahmas-sinfoniaäänitteeseen:
http://www.eclassical.com/article-classes/article_musicalbum/ahmas-symphonie-no-1.html

Harri Ahmas: Sinfonia nro 1

Lahtelainen säveltäjä ja muusikko Harri Ahmas (s. 1957) opiskeli sävellystä muun muassa Einar Englundin ja Einojuhani Rautavaaran johdolla. Pianonsoiton hän oli ehtinyt aloittaa kymmenen vuoden ikäisenä, mutta siirtyi seitsemän vuotta myöhemmin fagottiin. Ahmas oli melkein koko 1980-luvun ajan kiinnitettynä Radion sinfoniaorkesteriin, kunnes hänet valittiin Sinfonia Lahden fagottiryhmän äänenjohtajaksi vuonna 1989. Orkesterityön lisäksi Ahmas on toiminut aktiivisesti myös kamarimusiikin parissa. Ahmaksen sävellysluettelo sisältää teoksia monelta musiikin osa-alueelta: kolmen sinfonian lisäksi mm. kaksi kamarioopperaa, useita orkesteriteoksia ja konserttoja sekä runsaasti kamarimusiikkia.

Ahmaksen töistä monet ovat syntyneet tilauksesta, mutta ensimmäinen sinfonia on säveltäjän mukaan valmistunut tarpeesta kirjoittaa vaihteeksi pelkästään itselle. Ahmas on todennut, ettei hänen musiikkiinsa yleensä liity ideologiaa: ”Kaikkein tärkeintä on musiikin kuulijalleen antamat tunnereaktiot. Jollei tunnetta ole, musiikki on pelkkää teknistä toteuttamista”. Myös nyt levytetty esikoissinfonia edustaa säveltäjälle täysin absoluuttista musiikkia, eli sillä ei ole minkäänlaista ohjelmallista taustaa. ”Ainoa tarkoitukseni on ollut koskettaa ihmismieltä siten, että kuulija ei kokisi olevansa konsertissa pelkkä läsnäolija vaan myös objekti”.