27.08.2021 / Hanna Fontana

Elokuun 2021 blogi: Paluu arkeen – miten ja milloin?

Viimeiset puolitoista vuotta ovat olleet meille kaikille hyvin poikkeuksellista aikaa. Omassa työssäni henkilöstöpäällikkönä koronapandemia on näkynyt erittäin paljon, koska suuri osa työajastani on mennyt koronavarautumisryhmään, koronaviestintään, työntekijöiden neuvontaan sekä erilaisiin muihin koronajärjestelyihin. Töitä on tehty valtavasti, mutta onneksi myös hyviä tuloksia on saatu aikaan.

Oopperan ja Baletin esitykset olivat käynnissä syksyllä 2020 muutaman kuukauden ajan, mutta marraskuusta 2020 alkaen esitystoiminta oli keskeytyneenä koko kevään 2021. Silti oopperatalossa ja etätyöpisteissä työskenneltiin tiiviisti esitystauonkin aikana tulevia produktioita valmistellen.

Meillä kaikilla oli varmasti erilaiset odotukset ennen kesälomia siitä, miltä arki ja uusi normaali näyttäisivät kesän jälkeen. Taisimme varmaankin ajatella, että korona-aika olisi jo ohi, mutta toisin kävi. Moni onkin jo töiden alettua huokaissut syvään todetessaan tilanteen jatkuvan yhä. Olen pohtinut paljon työssäni ja pitämissäni puheenvuoroissa työyhteisön paluuta arkeen koronapandemian jatkuessa. Mitä uusi normaali meille tarkoittaa, ja miten työyhteisömme voivat tänä syksynä?

Julkisuudessa on viime aikoina puhuttu paljon koronaväsymyksestä, johon kuuluu muun muassa tottuminen, turhautuminen ja pyrkimys paluuseen normaaliin. Lisämateriaalia koronaväsymyksestä löytyy esimerkiksi Valtioneuvoston kanslian muistiosta (Kanerva, Heino, Lassander, Ojanen, Sääksvuori) sekä WHO:n raportista ”Pandemic Fatigue”. Aika näyttää, podetaanko työyhteisöissämme koronaväsymystä tulevina kuukausina. Uskon, että koronaväsymystä tulee ilmenemään, ja että turhautuminen voi näkyä esimerkiksi koronarokotteisiin liittyvissä keskusteluissa. Työnantaja voi suositella koronarokotteen ottamista, mutta päätös on lopulta jokaisen oma henkilökohtainen valinta. Joudumme ehkä kohtaamaan tilanteita, jossa rokotettujen ja ei-rokotettujen välille syntyy ristiriitoja. Myös joissakin organisaatioissa mahdollisesti todetut koronatapaukset voivat aiheuttaa reaktioita, jos sairastunut pelkää esimerkiksi syyllistämistä tai leimautumista. Näistä asioista on hyvä keskustella yhdessä jo etukäteen.

Tuleva syksy näyttää, onko työyhteisöissä ilmennyt koronan aikaista henkistä kuormitusta, joka voi tulla näkyviin tilanteen hieman helpottaessa ajan mittaan. Korona-aika on vaikuttanut ihmisiin hyvin eri tavoin, ja pelkästään jo eri työntekijöiden työmäärät ovat voineet vaihdella todella paljon. Henkilön omat voimavaratekijät ovat yksi osa, ja työyhteisön voimavaratekijät toinen osa työhyvinvoinnin kokonaisuutta. Hyvät työkykyjohtamisen mallit, varhainen tuki ja työkykyriskien tunnistaminen sekä tiivis yhteistyö työterveyshuollon kanssa ovat erittäin tärkeitä. Suosittelen kaikille esihenkilöille tiivistä vuorovaikutusta omien tiimiläisten kanssa sekä myös kuormituksesta mahdollisesti kertovien heikkojen signaalien huomiointia.

Moni on tehnyt paljon etätöitä, jolloin luonteva kasvokkain tapahtuva yhteydenpito on muuttunut Teams-palaverien naamaruuduiksi. Yhteisöllisyys on kuitenkin monille meistä yksi tärkeimmistä voimavaroista, jota korona-aikana on totisesti kaivattu. Nyt, kun olemme palanneet työyhteisöihimme, voi yhteisöllisyyskin olla uuden opettelun tarpeessa. Tässä kohdin kannattaa palauttaa mieleen vastuullisen työkäytöksen pelisäännöt, jotka ovat saattaneet korona-aikana hieman unohtua.

Pelkkää turhautumista ja koronaväsymystä ei arki kuitenkaan ole, vaan on myös hyvä pohtia, mitä kaikkia positiivisia asioita olemme voineet omaksua, ja mitä niistä kannattaa säilyttää myös tulevaisuudessa. Uudet työnteon tavat ja digiloikat voivat olla hyviä mahdollisuuksia uuden toimintakulttuurin kehittämiseen. Tähän toimintakulttuuriin liittyy myös johtajuuteen ja esihenkilöiden työhön liittyvät kysymykset – millaista johtajuus on koronapandemian jälkeen ja mitä uusia oivalluksia siitä on voitu saada?

Kirjoittaessani tätä blogia takanamme on tiivis viikko Oopperan ja Baletin ensimmäisen ensi-illan merkeissä. Olen kokenut monenlaista 23 oopperavuoteni aikana, mutta viime viikko oli kyllä ihan omassa lajissaan. Oopperaensi-ilta Cavalleria rusticana / Pajatso saatiin upeasti toteutettua valtavan julkisuuden keskellä. Turvajärjestelymme olivat erinomaiset ja yleisön palaute sydämellistä ja rohkaisevaa. Iloitsen siitä, että pääsemme taas esittämään ja toteuttamaan ydintoimintaamme, ja uskon, että meidän upea työyhteisömme, Oopperan ja Baletin väki, jakaa tämän iloni.

Hanna Fontana

Hanna Fontana työskentelee Suomen kansallisoopperan ja -baletin henkilöstöpäällikkönä. Päätyönsä lisäksi hän toimii myös luennoitsijana ja työyhteisösovittelijana taidealalla.