20.09.2018

EERO LINJAMA: VUONNA 2091. Syyskuun 2018 blogi.

Vuonna 2091

Suomen vanhimman kaupungin orkesteritoiminnan juuret ovat 1700-luvulla perustetussa vapaaehtoisvoimin toimivassa orkesterissa. Ammattimuusikoiden ja aivan muita ammatteja edustavien amatöörisoittajien yhteisö on rakentanut kotikaupunkinsa kulttuuritraditiota jo yli 200 vuoden ajan. Yhteisöllisyys, innostus ja jaetut elämykset ovat elinvoimaisen orkesterin avainsanoja.

Suomen orkesterielämän seniori tulee tietysti Turusta, missä kaikki on Suomen vanhinta. Turun Soitannollisen Seuran orkesterin vaiheita on kuvannut kattavasti ja kiinnostavasti Kimmo Korhonen kirjassaan Sävelten aika: Turun Soitannollinen Seura ja Turun filharmoninen orkesteri 1790–2015. Tunnettu nivelkohta on vuoden 1927 kunnallistaminen, jolloin Seuran orkesterista muotoutui Turun kaupunginorkesteri – nykyään Turun filharmonisen orkesterin nimellä tunnettu kokoonpano.

Soitannollisen Seuran vapaaehtoisen innostuksen jatkajana on toiminut tämän jälkeenkin seuran oma orkesteri, joka on esiintynyt säännöllisesti jälleen vuodesta 1987 alkaen Soitannollisen Seuran vuosijuhlissa. Orkesteria on ehtinyt johtaa maamme eturivin kapellimestareista lähes kaikki – mm. Ulf Söderblom, Sakari Oramo, Osmo Vänskä, Hannu Lintu, Susanna Mälkki, John Storgårds, Okko Kamu, Leif Segerstam, Klaus Mäkelä…

Orkesterin muusikkoina on soittanut maamme orkestereiden eturivin muusikoita – monesti tässä yhteydessä takarivissä – sekä innokkaita ja taitavia amatöörejä – lääkäreitä, professoreita, opettajia, lakimiehiä. Vuosijuhlakonsertit ovat kaikille avoimia ilmaiskonsertteja. Samankaltaisuus 1700-luvun lopun tilanteeseen on silmiinpistävä – ja korvia hivelevä.

Orkesterien ohjelmistovalinnoista nousee Suomessakin silloin tällöin keskustelua. Milloin kukakin tietää, mitä ja kenen pitäisi soittaa missäkin. Soitannollisen Seuran orkesterin ohjelmistossa tehtiin vuonna 1987 kauaskantoinen ja viisas ohjelmistolinjaus: soitetaan vuosittain järjestyksessä Mozartin ja Haydnin sinfoniat. Nämä teokset antavat selkärangan kullekin konsertille ja samalla tilaa muille sopiville teoksille. Näin ohjelmistosuunnittelusta on muodostunut pitkäjänteisyyden ja ajankohtaisuuden toimiva yhdistelmä.

Turun Soitannollinen Seura on omasta pitkästä historiastaan hyvin tietoinen. Yli 225-vuoden kokemuksella ajankulun pintataso näyttäytyy oikeassa mittakaavassa ja syvällisemmin merkitsevät asia nousevat esiin. Niin kuin vaikkapa Mozartin ja Haydnin sinfoniat ja niiden soittamista ja kuuntelemista varten yhteen kokoontuminen. Ja sen jälkeen juhliminen.

Pitkä historia tuo näkökulmaa myös tulevaisuuteen. Mozartin sinfonioiden jälkeiseen aikaan on valmistauduttu jo useiden vuosien ajan. Nyt on korkea aika ottaa puheeksi, mitä tapahtuu vuonna 2091, kun Haydnin sinfoniasarja on soitettu loppuun. Ideoita, anyone?

Eero Linjama
Turun Soitannollisen Seuran puheenjohtaja